| Menestyksen salaisuus |
[Jul. 7th, 2009|02:58 pm] |
Vähän aikaa sitten julkaistiin Sims 3. Oletettavasti pelin hahmot ovat älykkäämpiä kuin Sims 2:ssa. Joskus kuuden vuoden päästä julkaistaan Sims 4, jonka hahmot ovat vielä älykkäämpiä. Tiedätte mihin tämä menee: jossain välissä pelihahmot ovat yhtä älykkäitä kuin oikeat ihmiset.
Siinä vaiheessa on vain ajan kysymys, milloin pelihahmot kehittävät oman Simsinsä. Ja ennemmin tai myöhemmin pelihahmojen Simsin pelihahmot ovat yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Tämä johtaa äärettömään kehään, jossa virtuaalitodellisuudessa kehitetään aina lisää virtuaalitodellisuuksia.
Pelottavaa on se, että kaikkien todennäköisyyksien lakien mukaan olemme itse tälläisessä pelissä. Alkuperäisten ihmisten todellisuuksia on vain yksi, mutta peli todellisuuksia voi olla ääretön määrä. Missä siis todennäköisesti olet.
Jos haluaa siis menestyä elämässä, kannattaa koittaa miellyttää ihmisiä, jotka pyörittävät tätä virtuaalitodellisuutta. Jos nämä ihmiset ovat yhtään meidän kaltaisiamme paras tapa miellyttää heitä, on olla mahdollisimman mielenkiintoinen.
Jos haluaa testata, elääkö virtuaalitodellisuudessa, kannattaa kokeilla olla mielenkiintoinen ja katsoa paraneeko onnesi. Jos et pysty olemaan mielenkiintoinen kannattaa tarkkailla mielenkiintoisia ihmisiä ja katsoa ovatko he muita onnekkaampia.
Sain osittain idiksen tähän tästä NYT:n artikkelista:
http://www.nytimes.com/2007/08/14/science/14tier.html?_r=2&pagewanted=1 |
|
|
| Jes, tajusin sen |
[Jul. 7th, 2009|01:32 am] |
Aina välillä mietin, että miksi kirjoitan blogia. Mitä tällä blogilla olisi tarjottavaa, mitä muilla blogeilla ei ole? Miksi kukaan lukisi (tai lukee) tätä?
Syy ei ainakaan ole, että teksti olisi hyvin kirjoitettua. Jos joskus luen jonkun satunnaisen postauksen menneisyydestä, niin huomaan, miten täynnä kirjoitusvirheitä se on. Ja näin käy aina. Eli joka ikinen postaus on täynnä kirjoitusvirheitä. Toisaalta myös aina kun olen saanut postauksen valmiiksi, mietin, että tämän asian olisi voinut ilmaista paremminkin.
Nyt voin kuitenkin olla vaipumatta epätoivoon, sillä keksi oman vahvuuteni. (Tai ainakin luulen niin.) Olen melko omaperäinen henkilö ja täynnä erilaisia näkökulmia kaiken suhteen. Vastaisuudessa blogini missio on siis saada lukija sanomaan: "Hmmmmm, tuota en ollutkaan ajatellu ennen." Toivottavasti onnistun tässä. |
|
|
| Ruuan filosofiaa |
[Jul. 5th, 2009|05:37 pm] |
Syy, miksi en ole mitään tänne kirjoittanut, on se, että olen halunnut saada matkakertomukseni valmiiksi. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa sitä, joten se jääköön ikuisesti keskeneräiseksi.
Olin keskiviikkona erään kaverini sushi-bileissä. Koska en osaa olla hiljaa, päädyin esittelemään syvällisiä näkemyksiäni ruuasta. Jotta teidän ei tarvitsisi hapuilla pimeässä miettiessänne ruokaa, niin olen valmis jakamaan näkemyksiäni täälläkin.
Olen huomannut, että lähes aina, kun ruoka on suosittua, se on myös hyvää. Tämä ehkä kuulostaa oudolta, koska jokainen pystyy listaamaa miljoona ruokaa, jotka ovat todella suosittuja, mutta maistuvat pahalta. Tämä johtuu kuitenkin vain siitä, ettei näitä ruokia ole syönyt tarpeeksi.
Ennen kuin ymmärsin tämän, söin harvoin pahoja ruokia useammin kuin kerran. Joskus olosuhteet kuitenkin pakottivat minut siihen ja näin opin tykkäämään monista eri ruuista. Tähän kategoriaan kuuluvat mm: suklaa donitsit, grillipihvit, kahvi ja kuiva kuohuviini. (Osa näistä ei kyllä varsinaisesti ole ruokia...)
Nyt pyrin tietoisesti syömään pahoja ruokia useammin kuin kerran jos ne ovat suosittuja. Näin olen oppinut pitämään mm. sushista.
Useimmiten nämä ruuat, joista pitämisen on joutunut opettelemaan, ovat vielä ruuista parhaita. Suosikki donitsejani ovat nykyisin suklaadonitsit ja suosikki juomiani kahvia ja kuiva kuohuviini. Kaikki, jotka ovat opetelleet juomaan punaviiniä sanovat, että sen jälkeen valkoviini ei maistu enää miltään. |
|
|
| Madoff |
[Jun. 30th, 2009|12:24 am] |
Jaha, Madoff sai sitten 150 vuoden vankeustuomion. Tuntuu vähän kohtuuttomalta. Olen tietysti kauppislaisena kaikenmailman finanssirikollisten puolella, koska olen itsekin tuleva sellainen. On mulla kuitenkin jotain perustelujakin, miksi tää ei nyt oo ihan reilua.
Pikaisen googlauksen jälkeen keskimääräinen raiskaustuomio on jenkeissä 11 vuotta, eli Madoffin rikos olis noin 15 kertaa pahempi kuin raiskaus. Vaikea kuvitella. Madoff varasti ilmeisesti 50 miljardia, joka on paljon rahaa, mutta pitää muistaa, että aika iso osa siitä saadaan takaisin. Eli en nyt sanois, et tää on 15 kertaa raiskauksen veroista.
Toinen kysymys on, et onks vankilan tarkoituksena rangaista ihmisiä. Kaikki sivistyneet ihmiset on kuitenkin yleensä sitä mieltä, et rangaistusten tarkoituksena on enemmänkin estää rikollisuutta.
Madoff ei tuu rikostaan uusimaan. Siihen riittä jo pelkkä maineen menetys. Mut estääkö tää jotain muuta tekemästä ponzi-huijausta. Luulen, et vanhat miehet saatais esim. vuoden vankeustuomion uhallakin olemaan aika kiltistä.
Madoff on siis taas yksi finanssikriisin uhri. Vaikka hän nyt onkin paha rikollinen, niin mulla käy kyllä sääliksi vanhusta, joka joutuu viettämään loppuelämänsä vankilassa. |
|
|
| DTM |
[Jun. 28th, 2009|11:56 am] |
Ennen kuin tylsä matkatarinani jatkuu, kerron viikon kohokohdastani.
Kävin keskiviikkona ensimmäistä kertaa Helsingin suurimmassa homobaarissa DTM:ssä. (Nimikin on loistava DTM on lyhenne sanoista Don't tell mama.) Tässä nyt ei vielä olisi mitään hienoa, mutta nyt sattuu olemaan Helsingin pride-viikko. Pride-viikon kunniaksi siellä oli vaahtobileet.
Vaahtobileet tarkoitti sitä, että tanssilattian keskellä oli pomppulinnamaisilla seinillä rajuttu alue, joka oli täynnä vaahtoa. Kaikki vaahdossa olivat riisuneet enemmän tai vähemmän vaatteitaan, ettei vaahto kastelisi kaikkia vaatteita. Meno näytti aika hyvältä, viimeksi olen nähnyt ihmisten olevan näin messissä, kun oli Venäjällä.
Otimme sitten paitamme pois, ja menimme vaahdon joukkuun. Ei aikaakaan, kun iso kasa homoja oli hieromassa vaahtoa päällemme.
DTM:stä on kyllä pikkuhiljaa tulossa trendikäs heterobaari.
Pitäkää tätä postausta siis suosituksena käydä DTM:ssä. |
|
|
| Michael Jackson |
[Jun. 26th, 2009|12:19 pm] |
Yksi ensimmäisiä suosikkikappeleitani oli Billie Jean. Silloin en tosin tiennyt vielä kuka sen esitti tai mikä kappaleen nimi on. Muistan vain, että rakastin sitä aina kun kuulin sen radiosta tai mistä tahansa. (Tämän asian muistaminen on sikäli outoa, että mikä radiokanava soittaisi Billie Jeaniä 90-luvun alussa.)
Kun musikiikin lataaminen internetistä tuli mahdolliseksi, latasin tietenkin Billie Jeanin. Kuuntelin kappaleen läpi niin monta kertaa, että kyllästyin siihen täysin. (Itse asiassa kuuntelen kaikki kappaleet läpi tällä tavoin.)
Joskus lukiossa löysin tämän videon youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=8VASYhabHkM. Siinä Michael Jackson esittää moonwalkin ensimmäistä kertaa. Koko esiintyminen on täydellinen. (Sitä tosin sanotaan, että Jackson itki esityksen jälkeen, koska ei ollut tyytyväinen itseensä.)
Olen katsonut videon noin neljä kertaa ja kyllästyin siihen kolmannen kerran jälkeen.
Tänään katsoin videon vielä kerran. Mietin vain: "Vau. Uskomatonta, sääli, että hän on nyt kuollut." Tämä oli luultavasti viimeinen kerta, kun pystyn nauttimaan Billie Jeanistä. Nyt kappale on kulutettu loppuun.
Lepää rauhassa Michael Jackson. |
|
|
| Yö Brysselissä |
[Jun. 25th, 2009|11:22 am] |
Saavuin Brysseliin keskiyöllä. Menin suoraan internetkahvilaan ja hostels.com sivustolle. Ensimmäinen ongelma oli, että koska oli yli keskiyön pystyisin etsimään hostellia vasta seuraavalla päivälle, joka teknisesti ottaen oli meneillään oleva päivä. Loistavaa, yö ilman hostellia siis. Pakko olisi kai nukkua rautatieasemalla.
En löytänyt kuitenkaan hostelleja Brysselistä ollenkaan. Amsterdamista löytyi sen sijaan lukuisia, melko halpojakin vielä. Päätin siis lähteä seuraavana päivänä Amsterdamiin.
Palasin juna-asemalle, mutta se suljettaisiin yön ajaksi. Vittu, tätä en ollut ottanut huomioon ollenkaan. Totesin, että ainoa vaihtoehtoni olisi valvoa ja odottaa, että rautatieasema aukeaisi. Joku tyttö tuli kysymään minulta tietäisinkö, koska junia lähtisi seuraavaksi. Kerroin, että todennäköisesti vasta aamulla. Seuraavaksi hän kysyi tiesinkö mitään hostelleja. Kerroin, että tietääkseni ne olivat kaikki täynnä. Tyttö lähti ties minne. Minulle kävi häntä hieman sääliksi, vaikka olin itse täysin samassa tilanteessa.
Menin kävelylle ja koitin löytää europarlementin rakennuksia. Ne olivat kuitenkin ainoa asia, jonka tiesin Brysselissä. En löytänyt.
Palasin rautatieasemalle ja jäin istuskelemaan sen eteen. Ensimmäinen ohikulkija, jonka kanssa keskustelin, oli vanha mies. Hän tarjosi minulle yöpaikkaa, mutta onneksi muistin, mitä äitini sanoo vieraiden miesten matkaan menemisestä. Jäin istuskelemaan.
Seuraavaksi puhuin marokkolaisen maahanmuuttajan kanssa. Valitettavasti hän puhui aika huonoa englantia ja minä huonoa espanjaa (jota mies siis osasi), joten keskustelumme ei ollut erityisen syvällistä. Hän tarjosi tupakka ja kieltäydyin kohteliaan. Mies lähti äkkiä menemään, sillä olimme käyttäneet yhteisen sanavarastomme nopeasti loppuun.
Lopulta kello viiden aikaan juna-asema aukesi. Amsterdamin juna lähti valitettavasti pohjoiselta rautatieasemalta ja olin keskusasemalla. Ensimmäinen metro lähtisi puolen tunnin päästä. Lisää odottamista siis.
Pohjoisella asemalla huomasin, että ensimmäisen Amsteradamin junan lähtöön olisi noin kaksi tuntia. Menin odotustilaan, jossa oli penkkejä, joiden suunnittelussa ainoa tarkoitus oli ilmeisesti ollut, ettei niissä voisi nukkua. Ne olivat metallia ja niissä oli metalliset käsinojat, jotka estivät kaikki mahdolliset mukavat asennot. Onnistuin nukahtamaan niihin silti. Vihdoinki joskus kello seitsemältä junani Amsterdamiin lähti matkaan. |
|
|
| Päivä Pariisissa |
[Jun. 24th, 2009|09:44 pm] |
Pariisissa yritin välittömästi löytää kahvilan, jossa pääsisi nettiin. Minulla ei ollut vielä hostellia missään. Löysin paikan, joka oli perinteinen ranskalainen kahvila nimeltään L’Institut. Tilasin espresson ja pyysin salasanaa wifiin. Salasani oli L’Institut008. Tietokoneellani saa heittomerkin noin miljoonalla tavalla, joten mietin kymmenen minuuttia, mikä olisi oikea vaihtoehto. Hostellia ei löytynyt, mutta siitä voisin huolehtia myöhemmin. Pahimmasssa tapauksessa nukkuisin juna-asemalla.
Mietin, mitä Pariisissa voisi tehdä. Olin ollut kaupungissa jo kerran, joten olin nähnyt suurimman osan turistijutuista. Päätin, että kävelisin Champs Elyseetä pitkin. Lähetin myös teksiviestin kaverilleni, joka oli asunut puolivuotta Pariisissa. Kesken Champs Elysee kävelyni hän sitten vastasi ja suositteli minulle hostellia, sekä ehdotti käymään muutamassa puistossa.
Matkalla hostellille huomasin, miten monet ihmiset kantoivat patonkeja. Ah, miten stereotyyppistä. Pysähdyin myös syömään KFC:ssä. Olin ainoa valkoinen asiakas. Ranka on ilmeisesti maa, jossa stereotypiat ovat totta.
Hostelli oli tietenkin täynnä. Menin sitten läheiseen puistoon miettimään. Pakko ilmeisesti lähteä Pariisista.
Ennen kuin lähtisin päätin kuitenkin kävellä hieman kaupungissa. Ranska on ainoa maa, missä olen nähnyt käytössä olevia puhelinkoppeja. (Mulla kesti viisi minuuttia edes muistaa, mikä on oikea sana puhelinkopille.) Koska stereotypiat ilmeisesti Ranskassa ovat päteviä, niin oletin, että puhelin koppeja käytetään salarakastajille soittamiseen.
Päädyin lopulta kävelemään muslimikortteleille. Olin koko matkan ajan etsinyt kirjakauppaa löytääkseni jotain matkalukemista. Kirjakauppoja ei aluksi löytynyt mistään, mutta muslimikortteleissa niitä oli rehellisesti joka paikassa. Valitettavasti kaikki kirjat olivat ranskaksi ja käsittelivät islamia. Suosikkiotsikkoni: ”Fatwat koskien naisia.” (On yllättävää, miten paljon ranskaa pystyy ymmärtämään vain osaamalla hieman espanjaa.)
Lopulta lähdin Pariisista kohti Brysseliä. Koska Brysseli ei ole turistikaupunki olin aivan varma, että sieltä löytyisi vapaa hostelli. Miten väärässä olinkaan. Koska tämä alkaa kuitenkin olla jo pitempi postaus, niin taidan jättää Brysseliseikailuni seuraavaan kertaan. |
|
|
| Yöjunalla Pariisiin |
[Jun. 22nd, 2009|03:29 pm] |
Halusin päästä pois Barcelonasta äkkiä. Vertailin vaihtoehtojani: yöjuna Pariisin, josta joutuisin maksamaan hieman ylimääräistä, Montpellier, juna Milanoon, joka lähtisi seuraavana päivänä, Madrid. Halusin lähteä äkkiä ja minun oli päästävä melko kauas, jos haluaisin, että matkapäiväni riittäisivät. Matkustin interrail lipulla, ja minulla oli kymmenen päivää aikaa matkustaa. Pystyisin kuitenkin matkustamaan vain viitenä päivänä. Valitsin yöjunan Pariisiin.
Könduktööri, espanjalaiseen tyyliinsä, unohti merkitä lippuuni, että olin matkustanut. Viisi matkapäivää siis edelleen jäljellä. Junassa samassa hytissä kanssani oli andalucialainen valokuvaaja, sekä kaksi suomalaista interreilaajaa. Interreilaajien porukka oli itseasiasssa kolmihenkinen, mutta yksi joutui nukkumaan toisessa hytissä.
Suomalaisten kanssa puhuin matkailusta, mistäpä muustakaan. Onnistuin antamaan virheellisen vaikutelman itsestäni coolina henkilö kertomalla Lontoon ja Pietarin matkoistani. Koska he olivat minua vuotta nuorempia, niin annoin heille myö muutamia elämänohjeita, kuten: yliopistoon on helppo päästä, koska useimmat ihmiset ovat niin tyhmiä.
Andalucialainen valokuvaaja oli mielenkiintoisempi tapaus. Hän puhui vain espanjaa ja ranskaa. Koitimme keskustella huolimatta siitä, että espanjan sanavarastoni on yhtä laaja kuin yksivuotiailla ja kielioppi osaamiseni on suunnilleen samalla tasolla. Sen perusteella, mitä ymmärsin mies oli valokuvaaja ja ehkä hän oli joskus myös kuvannut elokuvia. Hän näytti joitain ottamiaan kuvia, jotka olivat todella hyviä.
Kun valokuvaaja näki minun lukevan Dostojevskiä, hän kertoi, ettei itse lue fiktiota ollenkaan. Hän keskittyy lukemaan historiaa ja filosofiaa. Hän näytti minulla muutamia kirjoja, joita hänellä oli mukanaan: Schopenhauer ja joku espanjalainen filosofi. Mies kuitenkin turhautui aika nopeasti huonoon espanjanosaamiseeni, emmekä keskustelleet kauaa.
Päätin käydä ravintolavaunussa, jossa todella juovuksissa oleve ranskalainen yritti iskeä noin 60-vuotiasta naista. Mies itse oli nelissäkymmenissä. Tervetuloa Ranskaan. |
|
|
| Kapitalismin kriisi ja eurovaalit. |
[Jun. 16th, 2009|11:20 pm] |
Koska internetiin pääsemiseni on ollut rajallista en ole vielä ehtinyt edes kommentoimaan eurovaaleja. Huolimatta talouskriisistä ja siitä, että oikeisto on lähes kaikkialla valtaa pitävä puolue, niin vasemmisto hävisi vakavasti. Tämä on osittain osoitus siitä, että talouskriisi ei ole niin vakava kuin mitä väitetään ja toisaalta osoitus siitä, että vasemmistolla on pahasti pallo hukassa.
Minua vasemmisto heikko suosio ei tietenkään haittaa, hyödyttäähän se vihreitä. Monet ihmiset ovat ehdottaneet huonoja ideoita vasemmiston pelastamiseksi. Voin siis tehdä osani ehdottamalla hyviä ideoita.
Huono idea, mikä tuntuu toistuvan, on että SDP:n/sosialistien olisi siirryttävä vasemmalle. Ihmiset selvästi äänestävät oikeistoa, joten luulisi olevan järkevää liikkua siihen suuntaan. Tässä siis SDP:lle lahjaksi kymmenen kohdan manifesti, jonka avulla SDP siirtyy sekä hieman oikeammalle, että hieman lähemmäksi juuriaan heikkojen puolustajana. Ehdotukset eivät välttämättä hyödytä SDP:tä, mutta ainakin puolue olisi rehellisempi ja parempi:
1. Suomen pahin sosiaalinen ongelma on työttömyys.
Tähän mennessä SDP on ollut vahvojen puolella heikkoja vastaan ajaessaan työläisten etuja työttömien kustannuksella. Paras tapa auttaa työttömiä on heikentää irtisanomissuojaa, kuten Tanska on osoittanut.
2. Suomen huono-osoisimpia ovat alkoholistit ja narkkarit.
SDP ei ole liberaalipuolue ja on siis muita vahvemmassa asemassa koittaessaan vähentää alkoholin ja huumeiden käyttöä.
3. Valtion ei kuulu tukea hyvinvoivia.
Valtio jakaa paljon rahaa monille, jotka eivät sitä tarvitse. Mm. Maataloustuet ja asuntolainan korkojen verovähennysoikeus ovat tälläisiä tukia. SDP voisi kannattaa samalla pienempää valtiota ja olla köyhän puolella.
4. Kampanjarahoituksen pitää olla avointa
Jos SDP haluaa uudistua se tulee saamaan vähemmän rahaa ammattiliitoilta. Jos vaalirahoitus olisi kuitenkin avoina kukaan muukaa ei saisi tukea.
5. SDP:n ei kuulu olla niin populistinen
Presidentin valtaoikeuksien kannattaminen, Mitro ääniharavana jne... Älyllinen rehellisyys olisi parempaa.
6. Kehitysmaita ei saa unohtaa.
Jos haluaa olla oikeasti huono-osaisten puolella pitää muistaa kehitysmaat. Tässäkin liberalismista voisi olla hyötyä, esim kannattamalla maataloustullien poistoa.
7. Maahanmuuttopolitiikan tulee olla solidaarista.
Maahanmuutosta puhutaan liikaa, mutta kai tästäkin SDP:lle on joku mielipide oltava. Liberaali maahanmuuttopolittikka auttaa maailman huono-osoisia.
8. SDP: on oltava vihreämpi.
Kuten kaikkien muidenkin puolueiden.
9. SDP:n on oltava rehellisesti konservatiivinen.
Heitä on syytetty uusien ideoiden puutteesta, mutta miksi aina tarvittaisiin uusia ideoita. Eikö jonkun olisi hyvä puolustaa nykyistä hyvin toimivaa yhteiskuntaa.
10. Auttakaa eläkeläisiä... jotenkin
Koska eläköityminen on suurin haaste hyvinvointivaltiolla.
Kirjoittaessani tätä minulle tuli olo, että tämä ei edusta tarpeeksi hyvää tasoa julkaistavaksi. Näin kuitenkin niin paljon vaivaa siihen, että sain keksittyä kymmenen kohtaa. Eli pakko julkaista. |
|
|
| Barcelona |
[Jun. 15th, 2009|10:35 pm] |
En tykännyt Barcelonasta. Koko kaupunki tuntui ylikasvaneelta lomakylältä. Täynnä rantoja, baareja, turistiravintoloita ja brittejä. Kaikki tämä tietysti kuulostaa hyvältä, mutta käy vanhaksi melko nopeasti. Puhumattakaan siitä, että myös Helsingissä on ranta (jossa voi joskus jopa käydäkin), baareja, ravintolaita ja joskus brittejäkin.
Kuten jo sanoin, Barcelonassa pitäisi vierailla kaverien kanssa. Perheen kanssa vieraillessa siellä on aika vähän tekemistä.
Jotain hyvääkin tietenkin löytyi. Kaupunki oli todella kaunis ja Gaudin arkkitehtuuri ei ainakaan rumentanut sitä. Sitten otin vanhempieni luota kirjan sillä perusteella, että sen tapahtumat sijoittuivat Barcelonaan. Äitini oli joskus ostanut sen sattumalta. Kirja oli Carlos Luis Zafonin "Tuulen Varjo", ja se oli loistava. Nyt Amsterdamissa huomasin, että saman kirjailijan kirja on myydyin kirja kategoriassa fiktio. Outoa.
Oli miten oli, viikon jälkeen olin täysin kyllästynyt Barcelonaan. Kun perheeni lähti kohti, päätin itsekin lähteä kaupungista. Ostin viikon Interraillipun, jossa on viisi matkustupäivää. Nyt matkustan junalla halki euroopan. Matkani muutama päivä ovat jo olleet paljon mielenkiintoisempia kuin viikko Barcelonassa.
Matkasta kerron lisää myöhemmin. Sen jälkeen lupaan siirtyä muihin aiheisiin. |
|
|
| Lyhyt update |
[Jun. 8th, 2009|08:15 pm] |
Joudun käymään kahvilassa netissä, joten ei paljoa päivittämistä blogiin, ennen kuin perheeni lähtee perjantaina.
En päässyt ylioppilaskunnan afrikka-matkalla. Olen pettynyt ja vihainen. Taas yksi epäonnistuminen pitkään listaani.
Barcelona on ilmeisesti biletyskaupunki, joten täällä ei oikein kuulu olla perheen kanssa tai yksinään. Lähden siis luultavasti aika pian pois. En Suomeen kuitenkaan vielä. |
|
|
| It's ME time |
[Jun. 3rd, 2009|11:36 am] |
Tiedettehän ne ärsyttävät Helsinkiläiset, jotka ajattelevat, että kaikkien pitäisi tuntea Helsinki hyvin. Jos joku ei tunne, hän on idiootti ja maalainen. Todella ärsyttävää. No, kuinkas muutenkaan, minusta on tulossa tälläinen henkilö.
Eräs ystäväni on tulossa tänään Helsinkiin pääsykokeisiin. Nyt kun olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa, mieleni on tehnyt huutaa: "vitun juntti." "Tietenkin Kalliossa on kauppoja." "Kyllä Arabianrantaan pääsee helposti raiovaunulla. Mikset sä nyt tota tiedä." Oon niin huono ihminen.
Parasta tässä kaikessa on se, että en itsekään tunne Helsinkiä vielä erityisen hyvin. Koitan tietenkin peittää sen kaikin tavoin.
Pitää varmaan kääntyä katoliseksi, niin voin saada papilta ohjeita katumusharjoituksiin.
Anyhow, oon seuraavaksi kuukauden Barcelonassa/Espanjassa, joten saa nähdä, miten blogi päivittyy. Tosin onhan siellä nettikahviloita. |
|
|
| Jälkiviisauksia Pietarista |
[Jun. 2nd, 2009|10:08 am] |
Kun viime kesänä olin Puolassa perheeni kanssa, minulla oli vahva fiilis, että Puola on nopealla tahdilla muuttumassa länsimaaksi. Tupakka-askeissa oli syövästä varoittavia tekstejä. Suunnittelimme vierailua matkaoppaassa mainitussa vietnamilaisella torilla, jossa myytiin kaikkea lähtien aidoista neuvostoliittolaisista kunniamerkeistä päätyen väärennettyihin mikroaaltouuneihin. Tori oli kuitenkin ilmeisesti poliisin toimesta suljettu.
Venäjä sen sijaan ei vaikuta olevan menossa minnekään. Poliittisesta tilanteesta tiedämmä tietenkin kaikki. Jokainen matkaopas kertoi, että miliisiä pitää välttää. He ovat umpikorruptoituneita. Toisaalta jotkut roistot ilmeisesti vain pukeutuvat miliiseiksi ryöstääkseen ihmisiä.
Ulkomaalaiset pääsivät minne tahansa, koska heillä on rahaa. Monet kerjäläiset olivat jalattomia. Kirkkojen ovissa oli varoituksia taskuvarkaista. Jokainen rappukäytävä näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
Suurin asia, mitä matkallani kadun on se, etten käynyt Viipurissa. Isoäitini on kuitenkin sieltä kotoisin ja olisin saattanut nähdä hieman aidompaa Venäjää. Pietari on kaikesta huolimatta rikkaiden ja länsimielisten kaupunki.
Länsimaistumisesta löytyy tietenkin merkkejä. Kirkoissa ei näkynyt nuoria. Lähiöt täyttyvät moderneista asuinrakennuksista ja liian vahvaa viinakaa ei saa enää myydä ilta 11 ja aamu 7 välillä kaupoissa.
(Ei Enää Pietaria, promise.) |
|
|
| Pietari osa 5: Still alive |
[Jun. 1st, 2009|01:33 pm] |
Matkan loppuvaiheessa minulla aloin hermostua matkakumppanini vastuuttomaan käytökseen. Olimme soittaneet minibussin matkajärjestäjälle ja kysyneet, milloin voisimme lähteä. Hän kertoi, että sunnuntain ainoa minibussi lähtisi aamulta puoli seitsemältä. Kaverini halusi lähteä lauantaina vielä dokaamaa. Sanoin, että olisi ehkä järkevämpää nukkua. Hän sanoi, että ei dokaaminen haittaisi, jos valvoisimme koko yön. Kerroin mielipiteestäni, joka oli, ettei hän jaksaisi tehdä niin.
Suostuin kuitenkin dokaamiseen, vaikka itse olin täysin selvin päin, koska meillä oli suunnitelma B. Teekkarit olivat luvanneet, että pääsisimme heidän kyydillään, jos maksaisimme saman kuin hekin eli 35 euroa. Tyhmä veto heiltä, sillä bussi oli tilausajo ja hinta ei riippunut matkustajien määrästä. Jos he olisivat asettaneet hinnan alemmas olisimme ilman muuta suostuneet ja he olisivat joutuneet maksamaan vähemmän.
Ilta meni, kuten tiesinkin, että se tulee menemään. Kaverin jaksoi neljään asti ja meni takaisin hostellille nukkamaan. Hänen herättämisensä tunnin unien jälkeen oli aika vaikeaa. Jouduin mm. heittämään vettä hänen kasvoilleen.
Pääsimme kuitenkin minibussiin. Edellisen matkan matkanjärjestäjä sanoi, ettei hän olisi mukanamme ja uusi matkanjärjestäjä puhui vain venäjää.
Bussissa kaverini sitten kertoi ottaneensa aamulla hostellilta väärät kengät. Noloa. Minulle tuli todella sääliksi sitä jätkää joka joutuisi aamulla heräämään ilman kenkiä. Mietin, miten voisin saada tiedon tästä hostellille. Tajusin soittaa teekkaritutuillemme. Jes, päivän hyvä työ tehty.
Nukuin lähes koko matkan Pietarista Helsinkiin. Päästyäni Kallioon huokaisin helpotuksesta. Pietari on mahtava kaupunki, mutta se polttaa ihmisen loppuun.
(Enää yks postaus Pietaria ja sit voinkin taas alkaa keskittyä yleiseen ruikuttamiseen.) |
|
|
| Vähän liikaa on sopivasti |
[May. 31st, 2009|06:47 pm] |
Eilein join Cristalia. Tänään vein pulloja pullonpalautukseen, jotta minulla olisi varaa ruokaan. Mitä järkeä?
Mulla oli siis eilen huikeat synttäribileet. Sen lisäksi, että huomasin, että elämässä ei ole järkeä, keksin myö parhaan strippariskenaarion ikinä.
Yksi hisseistä jumittiu eilen. Hississä oli yksi tyttö, joka asui Vaasankadulla ja neljä jätkää, jotka olivat tulossa bileisiini. Jumittuneessa hississä oli tietenkin todella kuuma, joten kaikki nämä jätkät riisuivat kaikki vaatteensa paitsi bokserinsä. Jos tämä olisi tehty tarkoituksella, se olisi ollut paras polttariyllätys ikinä. Ainoa ongelma on se, että tempun uhrista pitäisi tietää se, ettei hän sekoa ahtaissa paikoissa.
ps. Jokainen teksti, joka on tagattu cristal, stripparit on lukemisen arvoinen. |
|
|
| Pietari osa 4: Inkeriläisten verellä rakennuttu |
[May. 30th, 2009|12:46 pm] |
Viimeisenä iltana hostelli oli täynnä sotilaita. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä he tekivät siellä. Kun olimme tulleet neljältä yöllä, päätin, että valvoisin siihen asti, kun minibussimme lähtisi kuudelta. Sotilaat olivat edelleen hostellilla. Suurin osa oli ilmeisesti nukkumassa, mutta pari sotilasta istuskeli sohvalla ja surffasi netissä. Koska kaverini meni nukkumaan, istuin itse common roomissa ja luin Dostojevskiä. Lopulta toinen netissä surffaneista sotilaista lähti ja jäljelle jäänyt alkoi ilmeisesti katsomaan pornoa.
Mitä kauemmin olimme olleet Venäjällä, sitä surrealistisemmalta maa alkoi tuntua. Useimmissa vessoissa soi jotain musiikkia, mutta erään ravintola vessassa soi italian opetus kasetti (miten kirjotetaan, mikä yhteen, mikä erikseen.) Ravintolan teema oli, mikäpä muukaan kuin italialainen JA japanilainen keittiö.
Nukkumisen vähäisyys tietenkin lisäsi omituisuuden tunnetta entisestään. Matkan toiseksi viimeisenä päivänä onnistuin heräämään viiden tunnin unien jälkeen. En saanut enää unta, joten menin kävelemään Nevan rannalle. Parempia näköaloja saa kyllä hakea.
Oloni teki oudoksi myös osittain se, että matkalla tuli myös hieman tutustuttua viinan kiroihin. Tämä tietenkin vain sen takia, että saisimme paremmin tuntumaa paikalliseen kulttuuriin. Kaikilla sivukaduilla joka ikisellä ihmisellä oli olutpullo kädessään.
Omituisen tunnelman summaa hekä parhaiten tämä: kaverini sanoi ostavani minulle energiajuomaa. Join sitä hieman ja katsoin tölkkiä. ”Alco+Energy. 7,8% vol.” |
|
|
| Pietari osa 3: Welcome to partytown |
[May. 29th, 2009|11:26 am] |
Viimeisenä iltana muutama tapaamistamme teekkareista näytti meille jonkin yökerhon, missä he olivat olleet. Mesta oli surkea, ilmeisesti paikallinen onnela. (Tietysti sillä erotuksella, että onnelassa ei ole puolen tunnin välein strippishowta, eikä lihavaa ja kaljua venäläistä laulamassa Bob Marleyta. Strippishow oli mukavan tasa-arvoinen, sillä joka kerta esiintyi, sekä mies-, että naisstrippari.)
Jotain hyvääkin siinä reissussa oli. Baaritsikillä oli rikollisen näköinen jätkä, joka kehotti meitä ostamaan olutta pulloissa, koska se on halvempaa. Seuraavaksi hän kysyi, mistä me olimme. Kerrottuamme, että olimme Helsingistä, hän sanoi, että: ”Ok, then welcome to partytown. I went to Helsinki once, and there is nothing there after 6 o’clock.” Tämän jälkeen jäbä napsutteli sormiaan monella eri tasolla. (Älkää kysykö mitten.)
Pietarin yöelämässä oli kyllä jotain aika huikeita paikkoja.
Kävimme todella pienessä paikassa nimeltään Fidel. Baari oli todella pieni, mutta se oli täynnä ihmisiä. (Jopa niin täynnä, ettei se olisi laillista Suomessa.) Takaseinällä oli Castron kuva ja nais-dj soittamassa kaikkea lähtien ABBAsta päätyen venäläiseen funkiin. Ihmiset tanssivat kuin maailma olisi loppumassa huomenna.
Olimme myös Pietarin posheimmassa yökerhossa nimeltään Decadance (Siistein nimi ikänä. Menee samaan kategoriaan kuin bar-baari, mutta on noin miljoona kertaa tyylikkäämpi.). Matkaoppaan mukaan sisään pääsivät ihmiset, joilla on ”menestyksekäs aura” ja ”positiivinen suhde elämään”. Oikeasti siis kaikki rikkaat ja kaikkia ulkomaalaiset. Sisällä soi tietenkin tekno, drinkit maksoivat kymmenen euroa ja tarjoilijoina oli kääpiöitä.
Monissa paikoissa maistoin hyviä drinkkejä. Valitettavasti suurinta osaa niistä ei saisi tarjoilla Suomen baareissa. Esimerkkinä tequila boom, joka sisälsi puolet tequilaa ja puolet kuohuviinä. |
|
|
| Tänään äänestin |
[May. 28th, 2009|01:38 pm] |
(Taukoa eeppiseen Venäjä-saagaani. Se kuitenkin jatkuu huomenna/lähiaikoina)
Eilen aamulla luin taas pitkästä aikaa Hesaria. Pääkirjoitussivulla oli jotain juttua lähdesuojan kaventamisesta. Mietin siinä sitten, että tämän hetkinen hallitus on vähentänyt kansalaisvapauksia enemmän kuin mikään aikaissempi hallitus vähään aikaan. (lex nokia, lapsiporno estolista, jolla voi joutua mikä tahansa nettisivu, sähköinen äänestys.)
Syytin aluksi kokoomusta, mutta tajusin illalla, että koko tämän ajan oikeusministerinä on ollut Vihreä Tuija Brax. Minulle tuli olo, etten voisi enää äänestää vihreitä. Mietin vaihtoehtojani. SDP, äänestämättä jättäminen, kokoomus (hui), SKP (ei ainakaan tekisi kompromissejä). Koska vaihtoehdot olivat vastenmielisiä, niin päätin ainakin toistaiseksi jatkaa vihreiden äänestämistä.
Pyöräilin Prismaan, jotta voisin ennakkoäänestää. Matkalla mietin vaihtoehtojani.
Satu Hassi. Ei, hän on vanha taistolainen ja suhtautui vähän turhan myönteisesti neuvostoliittoon.
Jyrki Kasvi. Hän on keskittynyt liiaksi vain tietokone sun muihin internet-juttuihin. Pitäisi äänestää jotain, jolle ympäristö on tärkein asia.
Heidi Hautala. Hän ei ole ikinä tehnyt minuun vaikutusta. Hän ei myöskään vaikuta penaalin terävimmältä kynältä. (Voin tietenkin olla väärässä, puhun vain vaikutelmasta.)
Umayya Abu-Hanna. Hänen suurin saavutuksensa on se, että hän on muuttanut Suomeen.
Mari Puoskari. Vaalikoneet suosittelevat, mutta en tiedä hänestä mitään.
Jukka Relander. Hänen radio-ohjelmansa on erinomainen, mutta hän ei ole perehtynyt politiikkaan tarpeeksi syvällisesti.
Kun olin vaalikopissa, en ollut vielä tehnyt päätöstäni. En kehdannut olla kopissa kauaa, joten valitsin ehdokkaani nopeasti ja hieman tunteenomaisesti. 223 Umayya Abu-Hanna.
Tärkeintä on kuitenkin äänestää puoluetta. Lisäksi Suomeen muuttaminen osoittaa hyvää arvestelukykyä ja Suomeen pääseminen osoittaa fiksuutta. |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
4700's journal